Psykologisia pohdintoja ynnä muuta krääsää

Noniin, miksi minusta alkaa jollain tapaa tuntua siltä, ettei tulevaisuus vaikutakaan niin huolettomalta, kuin mitä aluksi ajattelin puuskahtaessani kaiken maailman ”maailmanloppu 2012” -hömpötyksille? Miten olisi, jos asettelisinkin ajatukseni hiukan toisella tavalla, ja alkaisinkin suhtautua tähän lopun alkuun hiukan vakavammalla tasolla?
       Niin, nimenomaan lopun alkuun. Siltä minusta alkoi tuntua pian jo tämän vuodenvaihteen jälkeen, sillä ilmiselvästi yksi sekasorto toisensa perään vyöryy nykyisin maailmassamme ihmisten pään menoksi joka päivä. Milloin kansalaisten keskuudessa ilmenee kaaoksia esimerkiksi Tunisiassa, milloin Egyptissä, Jemenissä, Jordaniassa, Libyassa ja miksei kohta Syyriassakin. Ja hups, eipä sovi toki unohtaa sitä Japanissa sattunutta ja edelleen jatkuvaa, kovin laajakäsitteistä katastrofia, josta en edes viitsi sen enempää puhua. Ja entäpä EU:n taloustilanteen kiemurat: taatusti monet eivät kovin mielissään ole siitä, mitä nyt noihin Kreikan, Irlannin ja piakoin Portugalin (ja kenties Espanjankin) umpikujiin tulee. Kaaos on päällä, eikä se tuskin kovin äkkiä tästä lähde laantumaan.
       Arabimaiden ilmiöt (ja ulkopuolisten valtioiden ”apu”) ovat sen verran muodikkaita, ettei toivoa sovi niiden asettumisille toistaiseksi suoda. Japanissa ydinvoimakatastrofi on hädin tuskin edes hallinnassa, ja se jos mikä on jo täysin ironista. Olisi hölmöä väittää näin kirjaimellisesti, mutta väitänpä kuitenkin pessimistisellä logiikallani, että tuskin valoa tunnelin päässä näkyy missään muussakaan tilanteessa, sillä kaikki negatiiviset tapahtumat näyttävät heijastuvan toinen toisiinsa ainakin jollakin (edes näkymättömällä) tasolla. Joko on siis täysi kaaos meneillään, tai hetkellinen ”rauha”, eikä mitään siltä väliltä. 
       Luulenko siis, että lisää onnettomuuksia on ennustettavissa? No epäilyksiä siihen ainakin löytyy, vaikka koskaanhan sitä ei tulevaisuuden käänteistä tiedä. Intuitioni on kuitenkin toistaiseksi varsin huteralla pohjalla, mikä hankaloittaa hieman linjaani näistä asioista. Mutta oikeastaan ajatellessani tätä kummallista ja suorastaan äkillisen nopeatempoista kaaosta mielessäni vain nousi jälleen pintaan alintajunnan kätköistä tuo mahdollisesti utopistinen ajatus -tai sitten ei,  ”vuonna 2012 uhkaavasta maailmanlopusta”, joka aikaisemmin vaikutti suorastaan naurettavalta ajatukselta. Vai onko se sittenkään sitä? Vahvaluontoiset vaikutteet sieltä sun täältä pistävät usein vilkkaan mielikuvituksen liikkeelle, enkä itse valitettavasti tältä ole välttynyt…